liuska

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

liuska (9)[1]

  1. ohut, monesti taipuisa, esine, esim. paperiliuska, venymäliuska

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈliu̯skɑ/
  • tavutus: lius‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liuska liuskat
genetiivi liuskan liuskojen
(liuskain)
partitiivi liuskaa liuskoja
akkusatiivi liuska;
liuskan
liuskat
sisäpaikallissijat
inessiivi liuskassa liuskoissa
elatiivi liuskasta liuskoista
illatiivi liuskaan liuskoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi liuskalla liuskoilla
ablatiivi liuskalta liuskoilta
allatiivi liuskalle liuskoille
muut sijamuodot
essiivi liuskana liuskoina
translatiivi liuskaksi liuskoiksi
abessiivi liuskatta liuskoitta
instruktiivi liuskoin
komitatiivi liuskoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo liuska-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

korjausliuska, paperiliuska, printtiliuska

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • liuska Kielitoimiston sanakirjassa
  • liuska Tieteen termipankissa

Anagrammit[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9