linnusto
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
linnusto (1)
- jollekin alueelle ominaiset linnut tai lintulajit
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlinːust̪o/
- tavutus: lin‧nus‧to
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | linnusto | linnustot |
genetiivi | linnuston | linnustojen |
partitiivi | linnustoa | linnustoja |
akkusatiivi | linnusto; linnuston |
linnustot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | linnustossa | linnustoissa |
elatiivi | linnustosta | linnustoista |
illatiivi | linnustoon | linnustoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | linnustolla | linnustoilla |
ablatiivi | linnustolta | linnustoilta |
allatiivi | linnustolle | linnustoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | linnustona | linnustoina |
translatiivi | linnustoksi | linnustoiksi |
abessiivi | linnustotta | linnustoitta |
instruktiivi | – | linnustoin |
komitatiivi | – | linnustoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | linnusto- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
johdos substantiivista lintu (linnu- + -sto)
Käännökset[muokkaa]
1. jollekin alueelle ominainen lintukanta
|