lenkkeileminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lenkkeileminen (38)
- teonnimi verbistä lenkkeillä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lenkkeileminen | lenkkeilemiset |
| genetiivi | lenkkeilemisen | lenkkeilemisten lenkkeilemisien |
| partitiivi | lenkkeilemistä | lenkkeilemisiä |
| akkusatiivi | lenkkeileminen; lenkkeilemisen |
lenkkeilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lenkkeilemisessä | lenkkeilemisissä |
| elatiivi | lenkkeilemisestä | lenkkeilemisistä |
| illatiivi | lenkkeilemiseen | lenkkeilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lenkkeilemisellä | lenkkeilemisillä |
| ablatiivi | lenkkeilemiseltä | lenkkeilemisiltä |
| allatiivi | lenkkeilemiselle | lenkkeilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lenkkeilemisenä (lenkkeilemisnä) |
lenkkeilemisinä |
| translatiivi | lenkkeilemiseksi | lenkkeilemisiksi |
| abessiivi | lenkkeilemisettä | lenkkeilemisittä |
| instruktiivi | – | lenkkeilemisin |
| komitatiivi | – | lenkkeilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lenkkeilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lenkkeilemis- | |