laudatur

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

laudatur (6)

  1. korkein akateeminen arvosana
  2. yliopistossa jonkin aineen syventävät opinnot

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi laudatur laudaturit
genetiivi laudaturin laudaturien
laudatureiden
laudatureitten
(laudaturein)
partitiivi laudaturia laudatureita
laudatureja
akkusatiivi laudatur; laudaturin laudaturit
Sisäpaikallissijat
inessiivi laudaturissa laudatureissa
elatiivi laudaturista laudatureista
illatiivi laudaturiin laudatureihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi laudaturilla laudatureilla
ablatiivi laudaturilta laudatureilta
allatiivi laudaturille laudatureille
Muut
essiivi laudaturina laudatureina
translatiivi laudaturiksi laudatureiksi
abessiivi laudaturitta laudatureitta
instruktiivi laudaturein
komitatiivi laudatureine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

  • latinan laudatur 'ylistettävä', ’häntä ylistäen kiitetään’, verbistä laudō << sanasta laus, "kunnia", "ylistys" << indoeurooppalainen *lēwt-, *lēwdʰ- (“laulu, ääni”), vrt. saksan Lied

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]