laskenta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

laskenta (9-J)[1]

  1. matemaattisten operaatioiden suorittaminen tai matemaattisen ongelman ratkaiseminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlɑskent̪ɑ/
  • tavutus: las‧ken‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi laskenta laskennat
genetiivi laskennan laskentojen
(laskentain)
partitiivi laskentaa laskentoja
akkusatiivi laskenta;
laskennan
laskennat
sisäpaikallissijat
inessiivi laskennassa laskennoissa
elatiivi laskennasta laskennoista
illatiivi laskentaan laskentoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi laskennalla laskennoilla
ablatiivi laskennalta laskennoilta
allatiivi laskennalle laskennoille
muut sijamuodot
essiivi laskentana laskentoina
translatiivi laskennaksi laskennoiksi
abessiivi laskennatta laskennoitta
instruktiivi laskennoin
komitatiivi laskentoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo laskenna-
vahva vartalo laskenta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

differentiaalilaskenta, integraalilaskenta, kustannuslaskenta, laskenta-aika, laskentakeskus, laskentapalvelu, laskentataulukko, laskentateho, laskentatoimi, lentolaskenta, liikelaskenta, liikennelaskenta, lähtölaskenta, matriisilaskenta, palkanlaskenta, tarkistuslaskenta, taulukkolaskenta, tilastolaskenta, todennäköisyyslaskenta, vaihtoehtolaskelma, variaatiolaskelma, variaatiolaskenta, vektorilaskenta, väestölaskenta, väestönlaskenta, ääntenlaskenta

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-J