lainaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
lainaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä lainata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lainaava | lainaavat |
| genetiivi | lainaavan | lainaavien (lainaavain) |
| partitiivi | lainaavaa | lainaavia |
| akkusatiivi | lainaava; lainaavan | lainaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lainaavassa | lainaavissa |
| elatiivi | lainaavasta | lainaavista |
| illatiivi | lainaavaan | lainaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lainaavalla | lainaavilla |
| ablatiivi | lainaavalta | lainaavilta |
| allatiivi | lainaavalle | lainaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lainaavana | lainaavina |
| translatiivi | lainaavaksi | lainaaviksi |
| abessiivi | lainaavatta | lainaavitta |
| instruktiivi | – | lainaavin |
| komitatiivi | – | lainaavine |