lainaama
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
lainaama
- (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä lainata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lainaama | lainaamat |
| genetiivi | lainaaman | lainaamien (lainaamain) |
| partitiivi | lainaamaa | lainaamia |
| akkusatiivi | lainaama; lainaaman |
lainaamat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lainaamassa | lainaamissa |
| elatiivi | lainaamasta | lainaamista |
| illatiivi | lainaamaan | lainaamiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lainaamalla | lainaamilla |
| ablatiivi | lainaamalta | lainaamilta |
| allatiivi | lainaamalle | lainaamille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lainaamana | lainaamina |
| translatiivi | lainaamaksi | lainaamiksi |
| abessiivi | lainaamatta | lainaamitta |
| instruktiivi | – | lainaamin |
| komitatiivi | – | lainaamine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |