laikutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

laikutus (39)

  1. laikuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlɑi̯kut̪us/
  • tavutus: lai‧ku‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi laikutus laikutukset
genetiivi laikutuksen laikutusten
laikutuksien
partitiivi laikutusta laikutuksia
akkusatiivi laikutus;
laikutuksen
laikutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi laikutuksessa laikutuksissa
elatiivi laikutuksesta laikutuksista
illatiivi laikutukseen laikutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi laikutuksella laikutuksilla
ablatiivi laikutukselta laikutuksilta
allatiivi laikutukselle laikutuksille
muut sijamuodot
essiivi laikutuksena laikutuksina
translatiivi laikutukseksi laikutuksiksi
abessiivi laikutuksetta laikutuksitta
instruktiivi laikutuksin
komitatiivi laikutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo laikutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
laikutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä laikuttaa (laikut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Anagrammit[muokkaa]

sukutila, tukialus, tuskailu

Aiheesta muualla[muokkaa]