laidallinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
laidallinen
- sellainen, jossa on laita tai laidat
- hyväksyttävä
- Tuommoinen ei ole laidallista.
- Tässä ei pidä koijata, tarvitaan laidallista toimintaa.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlɑi̯dɑlˌlinen/
- tavutus: lai‧dal‧li‧nen
Etymologia[muokkaa]
johdos substantiivista laita (laida- + -llinen)
Substantiivi[muokkaa]
laidallinen (38)
- (sodankäynti) laidantäysi
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | laidallinen | laidalliset |
| genetiivi | laidallisen | laidallisten laidallisien |
| partitiivi | laidallista | laidallisia |
| akkusatiivi | laidallinen; laidallisen |
laidalliset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | laidallisessa | laidallisissa |
| elatiivi | laidallisesta | laidallisista |
| illatiivi | laidalliseen | laidallisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | laidallisella | laidallisilla |
| ablatiivi | laidalliselta | laidallisilta |
| allatiivi | laidalliselle | laidallisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | laidallisena (laidallisna) |
laidallisina |
| translatiivi | laidalliseksi | laidallisiksi |
| abessiivi | laidallisetta | laidallisitta |
| instruktiivi | – | laidallisin |
| komitatiivi | – | laidallisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | laidallise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
laidallis- | |