lahtaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lahtaaminen (38)
- teonnimi verbistä lahdata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lahtaaminen | lahtaamiset |
| genetiivi | lahtaamisen | lahtaamisten lahtaamisien |
| partitiivi | lahtaamista | lahtaamisia |
| akkusatiivi | lahtaaminen; lahtaamisen |
lahtaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lahtaamisessa | lahtaamisissa |
| elatiivi | lahtaamisesta | lahtaamisista |
| illatiivi | lahtaamiseen | lahtaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lahtaamisella | lahtaamisilla |
| ablatiivi | lahtaamiselta | lahtaamisilta |
| allatiivi | lahtaamiselle | lahtaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lahtaamisena (lahtaamisna) |
lahtaamisina |
| translatiivi | lahtaamiseksi | lahtaamisiksi |
| abessiivi | lahtaamisetta | lahtaamisitta |
| instruktiivi | – | lahtaamisin |
| komitatiivi | – | lahtaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lahtaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lahtaamis- | |