lahottanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
lahottanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä lahottaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lahottanut | lahottaneet |
| genetiivi | lahottaneen | lahottaneiden lahottaneitten |
| partitiivi | lahottanutta | lahottaneita |
| akkusatiivi | lahottanut; lahottaneen | lahottaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lahottaneessa | lahottaneissa |
| elatiivi | lahottaneesta | lahottaneista |
| illatiivi | lahottaneeseen | lahottaneisiin lahottaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lahottaneella | lahottaneilla |
| ablatiivi | lahottaneelta | lahottaneilta |
| allatiivi | lahottaneelle | lahottaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lahottaneena | lahottaneina |
| translatiivi | lahottaneeksi | lahottaneiksi |
| abessiivi | lahottaneetta | lahottaneitta |
| instruktiivi | – | lahottanein |
| komitatiivi | – | lahottaneine |