löytynyt
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
löytynyt
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä löytyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | löytynyt | löytyneet |
| genetiivi | löytyneen | löytyneiden löytyneitten |
| partitiivi | löytynyttä | löytyneitä |
| akkusatiivi | löytynyt; löytyneen | löytyneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | löytyneessä | löytyneissä |
| elatiivi | löytyneestä | löytyneistä |
| illatiivi | löytyneeseen | löytyneisiin löytyneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | löytyneellä | löytyneillä |
| ablatiivi | löytyneeltä | löytyneiltä |
| allatiivi | löytyneelle | löytyneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | löytyneenä | löytyneinä |
| translatiivi | löytyneeksi | löytyneiksi |
| abessiivi | löytyneettä | löytyneittä |
| instruktiivi | – | löytynein |
| komitatiivi | – | löytyneine |