löytö

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

löytö (1-F)[1]

  1. löydetty asia
  2. havaittu, keksitty asia
  3. kallisarvoiseksi tai hyödylliseksi osoittautunut asia
  4. edullisesti ostetuksi saatu tuote
    Tämä käsilaukku on oikea löytö!

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈløy̯t̪ø/
  • tavutus: löy‧tö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi löytö löydöt
genetiivi löydön löytöjen
partitiivi löytöä löytöjä
akkusatiivi löytö;
löydön
löydöt
sisäpaikallissijat
inessiivi löydössä löydöissä
elatiivi löydöstä löydöistä
illatiivi löytöön löytöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi löydöllä löydöillä
ablatiivi löydöltä löydöiltä
allatiivi löydölle löydöille
muut sijamuodot
essiivi löytönä löytöinä
translatiivi löydöksi löydöiksi
abessiivi löydöttä löydöittä
instruktiivi löydöin
komitatiivi löytöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo löydö-
vahva vartalo löytö-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-F