löysäävä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
löysäävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä löysätä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | löysäävä | löysäävät |
| genetiivi | löysäävän | löysäävien (löysääväin) |
| partitiivi | löysäävää | löysääviä |
| akkusatiivi | löysäävä; löysäävän | löysäävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | löysäävässä | löysäävissä |
| elatiivi | löysäävästä | löysäävistä |
| illatiivi | löysäävään | löysääviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | löysäävällä | löysäävillä |
| ablatiivi | löysäävältä | löysääviltä |
| allatiivi | löysäävälle | löysääville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | löysäävänä | löysäävinä |
| translatiivi | löysääväksi | löysääviksi |
| abessiivi | löysäävättä | löysäävittä |
| instruktiivi | – | löysäävin |
| komitatiivi | – | löysäävine |