lälläri

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lälläri (6)[1]

  1. (puhekieltä, halventava) pilkkanimitys ujosta henkilöstä
  2. (puhekieltä) LA-puhelin, radiopuhelin

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlælːæri/
  • tavutus: läl‧lä‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lälläri lällärit
genetiivi lällärin lällärien
lälläreiden
lälläreitten
partitiivi lälläriä lälläreitä
lällärejä
akkusatiivi lälläri;
lällärin
lällärit
sisäpaikallissijat
inessiivi lällärissä lälläreissä
elatiivi lälläristä lälläreistä
illatiivi lälläriin lälläreihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lällärillä lälläreillä
ablatiivi lälläriltä lälläreiltä
allatiivi lällärille lälläreille
muut sijamuodot
essiivi lällärinä lälläreinä
translatiivi lälläriksi lälläreiksi
abessiivi lällärittä lälläreittä
instruktiivi lällärein
komitatiivi lälläreine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lälläri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

lällärikama

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6