läkähtyminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
läkähtyminen (38)
- teonnimi verbistä läkähtyä
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | läkähtyminen | läkähtymiset |
genetiivi | läkähtymisen | läkähtymisten läkähtymisien |
partitiivi | läkähtymistä | läkähtymisiä |
akkusatiivi | läkähtyminen; läkähtymisen |
läkähtymiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | läkähtymisessä | läkähtymisissä |
elatiivi | läkähtymisestä | läkähtymisistä |
illatiivi | läkähtymiseen | läkähtymisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | läkähtymisellä | läkähtymisillä |
ablatiivi | läkähtymiseltä | läkähtymisiltä |
allatiivi | läkähtymiselle | läkähtymisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | läkähtymisenä (läkähtymisnä) |
läkähtymisinä |
translatiivi | läkähtymiseksi | läkähtymisiksi |
abessiivi | läkähtymisettä | läkähtymisittä |
instruktiivi | – | läkähtymisin |
komitatiivi | – | läkähtymisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | läkähtymise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
läkähtymis- |