läikähdys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

läikähdys (39)

  1. läikähtäminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlæi̯kæhdys/
  • tavutus: läi‧käh‧dys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi läikähdys läikähdykset
genetiivi läikähdyksen läikähdysten
läikähdyksien
partitiivi läikähdystä läikähdyksiä
akkusatiivi läikähdys;
läikähdyksen
läikähdykset
sisäpaikallissijat
inessiivi läikähdyksessä läikähdyksissä
elatiivi läikähdyksestä läikähdyksistä
illatiivi läikähdykseen läikähdyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi läikähdyksellä läikähdyksillä
ablatiivi läikähdykseltä läikähdyksiltä
allatiivi läikähdykselle läikähdyksille
muut sijamuodot
essiivi läikähdyksenä läikähdyksinä
translatiivi läikähdykseksi läikähdyksiksi
abessiivi läikähdyksettä läikähdyksittä
instruktiivi läikähdyksin
komitatiivi läikähdyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo läikähdykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
läikähdys-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä läikähtää (läikähd- + -ys)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]