kyyditseminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kyyditseminen (38)
- teonnimi verbistä kyyditä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kyyditseminen | kyyditsemiset |
| genetiivi | kyyditsemisen | kyyditsemisten kyyditsemisien |
| partitiivi | kyyditsemistä | kyyditsemisiä |
| akkusatiivi | kyyditseminen; kyyditsemisen |
kyyditsemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kyyditsemisessä | kyyditsemisissä |
| elatiivi | kyyditsemisestä | kyyditsemisistä |
| illatiivi | kyyditsemiseen | kyyditsemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kyyditsemisellä | kyyditsemisillä |
| ablatiivi | kyyditsemiseltä | kyyditsemisiltä |
| allatiivi | kyyditsemiselle | kyyditsemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kyyditsemisenä (kyyditsemisnä) |
kyyditsemisinä |
| translatiivi | kyyditsemiseksi | kyyditsemisiksi |
| abessiivi | kyyditsemisettä | kyyditsemisittä |
| instruktiivi | – | kyyditsemisin |
| komitatiivi | – | kyyditsemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kyyditsemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kyyditsemis- | |