kysyminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kysyminen (38)
- teonnimi verbistä kysyä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kysyminen | kysymiset |
| genetiivi | kysymisen | kysymisten kysymisien |
| partitiivi | kysymistä | kysymisiä |
| akkusatiivi | kysyminen; kysymisen |
kysymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kysymisessä | kysymisissä |
| elatiivi | kysymisestä | kysymisistä |
| illatiivi | kysymiseen | kysymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kysymisellä | kysymisillä |
| ablatiivi | kysymiseltä | kysymisiltä |
| allatiivi | kysymiselle | kysymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kysymisenä (kysymisnä) |
kysymisinä |
| translatiivi | kysymiseksi | kysymisiksi |
| abessiivi | kysymisettä | kysymisittä |
| instruktiivi | – | kysymisin |
| komitatiivi | – | kysymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kysymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kysymis- | |