kyseleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kyseleminen (38)
- teonnimi verbistä kysellä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kyseleminen | kyselemiset |
| genetiivi | kyselemisen | kyselemisten kyselemisien |
| partitiivi | kyselemistä | kyselemisiä |
| akkusatiivi | kyseleminen; kyselemisen |
kyselemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kyselemisessä | kyselemisissä |
| elatiivi | kyselemisestä | kyselemisistä |
| illatiivi | kyselemiseen | kyselemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kyselemisellä | kyselemisillä |
| ablatiivi | kyselemiseltä | kyselemisiltä |
| allatiivi | kyselemiselle | kyselemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kyselemisenä (kyselemisnä) |
kyselemisinä |
| translatiivi | kyselemiseksi | kyselemisiksi |
| abessiivi | kyselemisettä | kyselemisittä |
| instruktiivi | – | kyselemisin |
| komitatiivi | – | kyselemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kyselemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kyselemis- | |