kyniminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kyniminen (38)
- teonnimi verbistä kyniä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kyniminen | kynimiset |
| genetiivi | kynimisen | kynimisten kynimisien |
| partitiivi | kynimistä | kynimisiä |
| akkusatiivi | kyniminen; kynimisen |
kynimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kynimisessä | kynimisissä |
| elatiivi | kynimisestä | kynimisistä |
| illatiivi | kynimiseen | kynimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kynimisellä | kynimisillä |
| ablatiivi | kynimiseltä | kynimisiltä |
| allatiivi | kynimiselle | kynimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kynimisenä (kynimisnä) |
kynimisinä |
| translatiivi | kynimiseksi | kynimisiksi |
| abessiivi | kynimisettä | kynimisittä |
| instruktiivi | – | kynimisin |
| komitatiivi | – | kynimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kynimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kynimis- | |