kyläluuta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kyläluuta (10-F)

  1. (halventava) paljon kyläilevä henkilö

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkylæˌluːt̪ɑ/
  • tavutus: ky‧lä‧luu‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kyläluuta kyläluudat
genetiivi kyläluudan kyläluutien
(kyläluutain)
partitiivi kyläluutaa kyläluutia
akkusatiivi kyläluuta;
kyläluudan
kyläluudat
sisäpaikallissijat
inessiivi kyläluudassa kyläluudissa
elatiivi kyläluudasta kyläluudista
illatiivi kyläluutaan kyläluutiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kyläluudalla kyläluudilla
ablatiivi kyläluudalta kyläluudilta
allatiivi kyläluudalle kyläluudille
muut sijamuodot
essiivi kyläluutana kyläluutina
translatiivi kyläluudaksi kyläluudiksi
abessiivi kyläluudatta kyläluuditta
instruktiivi kyläluudin
komitatiivi kyläluutine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kyläluuda-
vahva vartalo kyläluuta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

sanan loppuosa tulee ruotsin verbistä loda ’kuljeskella’[1]

Käännökset[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kirsti Aapala: Kyläluuta Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä. (päiväämätön). Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 28.12.2019.