kveekari

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Kveekarit Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kveekari (6)

  1. erään 1600-luvulla Englannissa perustetun, sittemmin varsinkin Keniaan ja Yhdysvaltoihin levinneen, kristinuskon suuntauksen jäsen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkʋeːkɑri/
  • tavutus: kvee‧ka‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kveekari kveekarit
genetiivi kveekarin kveekarien
kveekareiden
kveekareitten
partitiivi kveekaria kveekareita
kveekareja
akkusatiivi kveekari;
kveekarin
kveekarit
sisäpaikallissijat
inessiivi kveekarissa kveekareissa
elatiivi kveekarista kveekareista
illatiivi kveekariin kveekareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kveekarilla kveekareilla
ablatiivi kveekarilta kveekareilta
allatiivi kveekarille kveekareille
muut sijamuodot
essiivi kveekarina kveekareina
translatiivi kveekariksi kveekareiksi
abessiivi kveekaritta kveekareitta
instruktiivi kveekarein
komitatiivi kveekareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kveekari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]