kuvake

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuvake (48-A)

  1. (tietotekniikka) pieni ja pelkistetty kuva, joka symboloi tiedostoa tai toimintoa
    Tämän ohjelman kuvakkeena on paperiarkki ja mustekynä.
    Ohjelman voi käynnistää kuvaketta kahdesti näpäyttämällä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuʋɑkeˣ/
  • tavutus: ku‧va‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuvake kuvakkeet
genetiivi kuvakkeen kuvakkeiden
kuvakkeitten
partitiivi kuvaketta kuvakkeita
akkusatiivi kuvake;
kuvakkeen
kuvakkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi kuvakkeessa kuvakkeissa
elatiivi kuvakkeesta kuvakkeista
illatiivi kuvakkeeseen kuvakkeisiin
kuvakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuvakkeella kuvakkeilla
ablatiivi kuvakkeelta kuvakkeilta
allatiivi kuvakkeelle kuvakkeille
muut sijamuodot
essiivi kuvakkeena kuvakkeina
translatiivi kuvakkeeksi kuvakkeiksi
abessiivi kuvakkeetta kuvakkeitta
instruktiivi kuvakkein
komitatiivi kuvakkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuvakkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kuvaket-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kuvake Kielitoimiston sanakirjassa