kupari

Wikisanakirjasta
Katso myös: Kupari

Suomi[muokkaa]

Alkuaineet
nikkelikuparisinkki
NiCuZn


Wikipedia
Katso artikkeli Kupari Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi[muokkaa]

kupari (6)

  1. metallinen alkuaine, jonka kemiallinen tunnus on Cu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkupɑri/
  • tavutus: ku‧pa‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kupari kuparit
genetiivi kuparin kuparien
kupareiden
kupareitten
partitiivi kuparia kupareita
kupareja
akkusatiivi kupari;
kuparin
kuparit
sisäpaikallissijat
inessiivi kuparissa kupareissa
elatiivi kuparista kupareista
illatiivi kupariin kupareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuparilla kupareilla
ablatiivi kuparilta kupareilta
allatiivi kuparille kupareille
muut sijamuodot
essiivi kuparina kupareina
translatiivi kupariksi kupareiksi
abessiivi kuparitta kupareitta
instruktiivi kuparein
komitatiivi kupareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kupari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kuparihohde, kuparihome, kuparijohdin, kuparijohto, kuparikaiverros, kuparikaivos, kuparikiisu, kuparilanka, kuparimalmi, kuparimyrkytys, kuparinruskea, kuparipelti, kuparipiirros, kupariputki, kupariraha, kupariruoste, kupariseos, kupariseppä, kuparisulatto, kuparisulfaatti, kuparisuola, kuparivihtrilli, kupariväri, raakakupari

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kupari Kielitoimiston sanakirjassa
  • kupari Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.