kuntta

Wikisanakirjasta
Katso myös: küntta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuntta (10-C)

  1. nurmikon kaltainen kasvusto, joka kuitenkin koostuu ruohon sijasta metsän aluskasvillisuudesta
  2. edellisen peitossa oleva alue

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkunt̪ːɑ/
  • tavutus: kunt‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuntta kuntat
genetiivi kuntan kunttien
(kunttain)
partitiivi kunttaa kunttia
akkusatiivi kuntta;
kuntan
kuntat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuntassa kuntissa
elatiivi kuntasta kuntista
illatiivi kunttaan kunttiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuntalla kuntilla
ablatiivi kuntalta kuntilta
allatiivi kuntalle kuntille
muut sijamuodot
essiivi kunttana kunttina
translatiivi kuntaksi kuntiksi
abessiivi kuntatta kuntitta
instruktiivi kuntin
komitatiivi kunttine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kunta-
vahva vartalo kuntta-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Kuntta. Kotimaisten kielten keskus