kunnollisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kunnollisuus (40)

  1. se, että on kunnollinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkunːolˌlisuːs/
  • tavutus: kun‧nol‧li‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kunnollisuus kunnollisuudet
genetiivi kunnollisuuden kunnollisuuksien
partitiivi kunnollisuutta kunnollisuuksia
akkusatiivi kunnollisuus;
kunnollisuuden
kunnollisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kunnollisuudessa kunnollisuuksissa
elatiivi kunnollisuudesta kunnollisuuksista
illatiivi kunnollisuuteen kunnollisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kunnollisuudella kunnollisuuksilla
ablatiivi kunnollisuudelta kunnollisuuksilta
allatiivi kunnollisuudelle kunnollisuuksille
muut sijamuodot
essiivi kunnollisuutena kunnollisuuksina
translatiivi kunnollisuudeksi kunnollisuuksiksi
abessiivi kunnollisuudetta kunnollisuuksitta
instruktiivi kunnollisuuksin
komitatiivi kunnollisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kunnollisuude-
vahva vartalo kunnollisuute-
konsonantti-
vartalo
kunnollisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan kunnollinen vartalosta kunnollis- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]