kumittaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kumittaminen (38)
- teonnimi verbistä kumittaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kumittaminen | kumittamiset |
| genetiivi | kumittamisen | kumittamisten kumittamisien |
| partitiivi | kumittamista | kumittamisia |
| akkusatiivi | kumittaminen; kumittamisen |
kumittamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kumittamisessa | kumittamisissa |
| elatiivi | kumittamisesta | kumittamisista |
| illatiivi | kumittamiseen | kumittamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kumittamisella | kumittamisilla |
| ablatiivi | kumittamiselta | kumittamisilta |
| allatiivi | kumittamiselle | kumittamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kumittamisena (kumittamisna) |
kumittamisina |
| translatiivi | kumittamiseksi | kumittamisiksi |
| abessiivi | kumittamisetta | kumittamisitta |
| instruktiivi | – | kumittamisin |
| komitatiivi | – | kumittamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kumittamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kumittamis- | |