kulmikkuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kulmikkuus (40)
- se että jokin on kulmikas
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkulmikːuːs/
- tavutus: kul‧mik‧kuus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kulmikkuus | kulmikkuudet |
| genetiivi | kulmikkuuden | kulmikkuuksien |
| partitiivi | kulmikkuutta | kulmikkuuksia |
| akkusatiivi | kulmikkuus; kulmikkuuden |
kulmikkuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kulmikkuudessa | kulmikkuuksissa |
| elatiivi | kulmikkuudesta | kulmikkuuksista |
| illatiivi | kulmikkuuteen | kulmikkuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kulmikkuudella | kulmikkuuksilla |
| ablatiivi | kulmikkuudelta | kulmikkuuksilta |
| allatiivi | kulmikkuudelle | kulmikkuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kulmikkuutena | kulmikkuuksina |
| translatiivi | kulmikkuudeksi | kulmikkuuksiksi |
| abessiivi | kulmikkuudetta | kulmikkuuksitta |
| instruktiivi | – | kulmikkuuksin |
| komitatiivi | – | kulmikkuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kulmikkuude- | |
| vahva vartalo | kulmikkuute- | |
| konsonantti- vartalo |
kulmikkuut- | |
Etymologia[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kulmikkuus Kielitoimiston sanakirjassa