kukoistus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kukoistus (39)

  1. kukoistaminen; tila, jossa jokin on elinvoimaisimmillaan, parhaimmillaan, kauneimmillaan, menestyksensä huipulla
    Hän oli kerännyt omaisuuden ostamalla huonosti johdettuja yrityksiä ja nostamalla ne uuteen kukoistukseen.
    Se oli muistojuhla ystävävainajan kunniaksi, iloisen ystävän, joka nuoruutensa kukoistuksessa, liian varhain oli paennut heidän piiristään ja joka nyt oman käden kautta oli poistunut elämästä.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kukoistus kukoistukset
genetiivi kukoistuksen kukoistusten
kukoistuksien
partitiivi kukoistusta kukoistuksia
akkusatiivi kukoistus; kukoistuksen kukoistukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi kukoistuksessa kukoistuksissa
elatiivi kukoistuksesta kukoistuksista
illatiivi kukoistukseen kukoistuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kukoistuksella kukoistuksilla
ablatiivi kukoistukselta kukoistuksilta
allatiivi kukoistukselle kukoistuksille
Muut
essiivi kukoistuksena kukoistuksina
translatiivi kukoistukseksi kukoistuksiksi
abessiivi kukoistuksetta kukoistuksitta
instruktiivi kukoistuksin
komitatiivi kukoistuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos verbin kukoistaa vartalosta kukoist- ja päätteestä -us

Käännökset[muokkaa]