kukkinut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kukkinut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kukkia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kukkinut | kukkineet |
| genetiivi | kukkineen | kukkineiden kukkineitten |
| partitiivi | kukkinutta | kukkineita |
| akkusatiivi | kukkinut; kukkineen | kukkineet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kukkineessa | kukkineissa |
| elatiivi | kukkineesta | kukkineista |
| illatiivi | kukkineeseen | kukkineisiin kukkineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kukkineella | kukkineilla |
| ablatiivi | kukkineelta | kukkineilta |
| allatiivi | kukkineelle | kukkineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kukkineena | kukkineina |
| translatiivi | kukkineeksi | kukkineiksi |
| abessiivi | kukkineetta | kukkineitta |
| instruktiivi | – | kukkinein |
| komitatiivi | – | kukkineine |