kuiskutus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kuiskutus (39)
- kuiskuttaminen; sen ääni
- En pystynyt keskittymään elokuvaan, kun takaa kuului jatkuvaa kuiskutusta.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkui̯skut̪us/
- tavutus: kuis‧ku‧tus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuiskutus | kuiskutukset |
| genetiivi | kuiskutuksen | kuiskutusten kuiskutuksien |
| partitiivi | kuiskutusta | kuiskutuksia |
| akkusatiivi | kuiskutus; kuiskutuksen |
kuiskutukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuiskutuksessa | kuiskutuksissa |
| elatiivi | kuiskutuksesta | kuiskutuksista |
| illatiivi | kuiskutukseen | kuiskutuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuiskutuksella | kuiskutuksilla |
| ablatiivi | kuiskutukselta | kuiskutuksilta |
| allatiivi | kuiskutukselle | kuiskutuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuiskutuksena | kuiskutuksina |
| translatiivi | kuiskutukseksi | kuiskutuksiksi |
| abessiivi | kuiskutuksetta | kuiskutuksitta |
| instruktiivi | – | kuiskutuksin |
| komitatiivi | – | kuiskutuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuiskutukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuiskutus- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä kuiskuttaa (kuiskut- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. kuiskuttaminen; sen ääni
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kuiskutus Kielitoimiston sanakirjassa