kovetus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kovetus (39)

  1. kovettaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkoʋet̪us/
  • tavutus: ko‧ve‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kovetus kovetukset
genetiivi kovetuksen kovetusten
kovetuksien
partitiivi kovetusta kovetuksia
akkusatiivi kovetus;
kovetuksen
kovetukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kovetuksessa kovetuksissa
elatiivi kovetuksesta kovetuksista
illatiivi kovetukseen kovetuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kovetuksella kovetuksilla
ablatiivi kovetukselta kovetuksilta
allatiivi kovetukselle kovetuksille
muut sijamuodot
essiivi kovetuksena kovetuksina
translatiivi kovetukseksi kovetuksiksi
abessiivi kovetuksetta kovetuksitta
instruktiivi kovetuksin
komitatiivi kovetuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kovetukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kovetus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kovettaa (kovet- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kovetus Kielitoimiston sanakirjassa