kosiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kosiminen (38)
- teonnimi verbistä kosia
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kosiminen | kosimiset |
| genetiivi | kosimisen | kosimisten kosimisien |
| partitiivi | kosimista | kosimisia |
| akkusatiivi | kosiminen; kosimisen |
kosimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kosimisessa | kosimisissa |
| elatiivi | kosimisesta | kosimisista |
| illatiivi | kosimiseen | kosimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kosimisella | kosimisilla |
| ablatiivi | kosimiselta | kosimisilta |
| allatiivi | kosimiselle | kosimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kosimisena (kosimisna) |
kosimisina |
| translatiivi | kosimiseksi | kosimisiksi |
| abessiivi | kosimisetta | kosimisitta |
| instruktiivi | – | kosimisin |
| komitatiivi | – | kosimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kosimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kosimis- | |