koreus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

koreus (40)[1]

  1. se, että on korea

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkoreus/ tai /ˈkoreu̯s/
  • tavutus: ko‧re‧us / ko‧reus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koreus koreudet
genetiivi koreuden koreuksien
partitiivi koreutta koreuksia
akkusatiivi koreus;
koreuden
koreudet
sisäpaikallissijat
inessiivi koreudessa koreuksissa
elatiivi koreudesta koreuksista
illatiivi koreuteen koreuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi koreudella koreuksilla
ablatiivi koreudelta koreuksilta
allatiivi koreudelle koreuksille
muut sijamuodot
essiivi koreutena koreuksina
translatiivi koreudeksi koreuksiksi
abessiivi koreudetta koreuksitta
instruktiivi koreuksin
komitatiivi koreuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo koreude-
vahva vartalo koreute-
konsonantti-
vartalo
koreut-

Etymologia[muokkaa]

sanan korea vartalosta kore- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

pintakoreus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • koreus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40