koreilu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

koreilu (2)

  1. koreileminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkorei̯lu/
  • tavutus: ko‧rei‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koreilu koreilut
genetiivi koreilun koreilujen
koreiluiden
koreiluitten
partitiivi koreilua koreiluita
koreiluja
akkusatiivi koreilu;
koreilun
koreilut
sisäpaikallissijat
inessiivi koreilussa koreiluissa
elatiivi koreilusta koreiluista
illatiivi koreiluun koreiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi koreilulla koreiluilla
ablatiivi koreilulta koreiluilta
allatiivi koreilulle koreiluille
muut sijamuodot
essiivi koreiluna koreiluina
translatiivi koreiluksi koreiluiksi
abessiivi koreilutta koreiluitta
instruktiivi koreiluin
komitatiivi koreiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo koreilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • koreilu Kielitoimiston sanakirjassa