kooditus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kooditus (39)

  1. koodittaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkoːdit̪us/
  • tavutus: koo‧di‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kooditus kooditukset
genetiivi koodituksen kooditusten
koodituksien
partitiivi kooditusta koodituksia
akkusatiivi kooditus;
koodituksen
kooditukset
sisäpaikallissijat
inessiivi koodituksessa koodituksissa
elatiivi koodituksesta koodituksista
illatiivi kooditukseen koodituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi koodituksella koodituksilla
ablatiivi kooditukselta koodituksilta
allatiivi kooditukselle koodituksille
muut sijamuodot
essiivi koodituksena koodituksina
translatiivi kooditukseksi koodituksiksi
abessiivi koodituksetta koodituksitta
instruktiivi koodituksin
komitatiivi koodituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kooditukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kooditus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä koodittaa (koodit- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]