koodi

Suomi

Substantiivi

koodi (5)

1. jollain muulla tavoin kuin tavanomaisesti kielellisesti ilmaistu asia; käytetään yleensä jos kielellinen ilmaisu on esim. teknisesti mahdotonta, tehotonta tai halutaan estää ulkopuolisia ymmärtämästä asiaa.
2. salakirjoitus
3. lyhyt (salainen) merkki- tai numeroyhdistelmä

   Jos syötät PIN-koodin virheellisesti useamman kerran peräjälkeen, puhelimesi saattaa pyytää PUK-koodin.

   Syötä koodi alla olevaan kenttään ja tutustu digilehteen veloituksetta.

4. (arkikieltä) ohjelmakoodi, lähdekoodi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	koodi	koodit
genetiivi	koodin	koodien (koodein)
partitiivi	koodia	koodeja
akkusatiivi	koodi; koodin	koodit
Sisäpaikallissijat
inessiivi	koodissa	koodeissa
elatiivi	koodista	koodeista
illatiivi	koodiin	koodeihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	koodilla	koodeilla
ablatiivi	koodilta	koodeilta
allatiivi	koodille	koodeille
Muut
essiivi	koodina	koodeina
translatiivi	koodiksi	koodeiksi
abessiivi	kooditta	koodeitta
instruktiivi	–	koodein
komitatiivi	–	koodeine- + omistusliite

Liittyvät sanat

Yhdyssanat ja sanaliitot

• aakkosnumeerinen koodi, koodiavain, lähdekoodi, morsekoodi, ovikoodi, pukukoodi, ruutukoodi, viivakoodi

Käännökset

1. koodi-ilmaus

bulgaria: код m. englanti: code ranska: code m. romania: cod n.

saksa: Code m. tšekki: kód m. unkari: kód venäjä: код m.

2. salakirjoitus