konkelo
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
konkelo (2)
- kaatunut puu, joka nojaa pystyssä olevaan puuhun
- Metsän raivaaminen voi olla myös vaarallista, koska puiden toisiaan vasten painautumisen synnyttämä jännitys saattaa singota konkelon suurella voimalla arvaamattomaan suuntaan.
- (murteellinen) tilanne, jossa kaatunut puu nojaa pystyssä olevaan puuhun
- Siellä oli puu niin pahasti konkelossa, ettei se siitä ilman moottorisahaa mihinkään lähtenyt.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkoŋkelo/, [ˈko̞ŋke̞lo̞]
- tavutus: kon‧ke‧lo
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | konkelo | konkelot |
| genetiivi | konkelon | konkelojen konkeloiden konkeloitten |
| partitiivi | konkeloa | konkeloita konkeloja |
| akkusatiivi | konkelo; konkelon |
konkelot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | konkelossa | konkeloissa |
| elatiivi | konkelosta | konkeloista |
| illatiivi | konkeloon | konkeloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | konkelolla | konkeloilla |
| ablatiivi | konkelolta | konkeloilta |
| allatiivi | konkelolle | konkeloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | konkelona | konkeloina |
| translatiivi | konkeloksi | konkeloiksi |
| abessiivi | konkelotta | konkeloitta |
| instruktiivi | – | konkeloin |
| komitatiivi | – | konkeloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | konkelo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. nojalleen kaatunut puu
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- konkelo Kielitoimiston sanakirjassa