kolotus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kolotus (39)

  1. kolottaminen
    Eilen illalla alkoi tuollainen ikävä kolotuksen tunne nilkassa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkolot̪us/
  • tavutus: ko‧lo‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kolotus kolotukset
genetiivi kolotuksen kolotusten
kolotuksien
partitiivi kolotusta kolotuksia
akkusatiivi kolotus;
kolotuksen
kolotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kolotuksessa kolotuksissa
elatiivi kolotuksesta kolotuksista
illatiivi kolotukseen kolotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kolotuksella kolotuksilla
ablatiivi kolotukselta kolotuksilta
allatiivi kolotukselle kolotuksille
muut sijamuodot
essiivi kolotuksena kolotuksina
translatiivi kolotukseksi kolotuksiksi
abessiivi kolotuksetta kolotuksitta
instruktiivi kolotuksin
komitatiivi kolotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kolotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kolotus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kolottaa (kolot- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hampaankolotus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kolotus Kielitoimiston sanakirjassa