kollotus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kollotus (39)

  1. kollottaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkolːot̪us/
  • tavutus: kol‧lo‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kollotus kollotukset
genetiivi kollotuksen kollotusten
kollotuksien
partitiivi kollotusta kollotuksia
akkusatiivi kollotus;
kollotuksen
kollotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kollotuksessa kollotuksissa
elatiivi kollotuksesta kollotuksista
illatiivi kollotukseen kollotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kollotuksella kollotuksilla
ablatiivi kollotukselta kollotuksilta
allatiivi kollotukselle kollotuksille
muut sijamuodot
essiivi kollotuksena kollotuksina
translatiivi kollotukseksi kollotuksiksi
abessiivi kollotuksetta kollotuksitta
instruktiivi kollotuksin
komitatiivi kollotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kollotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kollotus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kollottaa (kollot- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]