kollaattori
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kollaattori (6)
- reikäkorttipinojen yhdistelemiseen ja erottelemiseen käytetty kone, vertailukone
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kollaattori | kollaattorit |
| genetiivi | kollaattorin | kollaattorien kollaattoreiden kollaattoreitten |
| partitiivi | kollaattoria | kollaattoreita kollaattoreja |
| akkusatiivi | kollaattori; kollaattorin |
kollaattorit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kollaattorissa | kollaattoreissa |
| elatiivi | kollaattorista | kollaattoreista |
| illatiivi | kollaattoriin | kollaattoreihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kollaattorilla | kollaattoreilla |
| ablatiivi | kollaattorilta | kollaattoreilta |
| allatiivi | kollaattorille | kollaattoreille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kollaattorina | kollaattoreina |
| translatiivi | kollaattoriksi | kollaattoreiksi |
| abessiivi | kollaattoritta | kollaattoreitta |
| instruktiivi | – | kollaattorein |
| komitatiivi | – | kollaattoreine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kollaattori- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. reikäkorttipinojen yhdistelemiseen ja erottelemiseen käytetty kone, vertailukone
|