kokko

Katso myös: kökkö

Suomi

Substantiivi

kokko (1-A)

1. suuri kasa puuta, joka on kerätty polttamista varten; iso nuotio

   Juhannuksena Virtasilla paloi rannassa komea kokko.

2. taruolento, kotkaa muistuttava jättiläislintu suomalaisessa kansanperinteessä

   Iski tulta Ilmarinen välähdytti Väinämöinen kolmella Kokon sulalla.

3. (murteellinen) joissain murteissa merikotka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	kokko	kokot
genetiivi	kokon	kokkojen (kokkoin)
partitiivi	kokkoa	kokkoja
akkusatiivi	kokko; kokon	kokot
Sisäpaikallissijat
inessiivi	kokossa	kokoissa
elatiivi	kokosta	kokoista
illatiivi	kokkoon	kokkoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	kokolla	kokoilla
ablatiivi	kokolta	kokoilta
allatiivi	kokolle	kokoille
Muut
essiivi	kokkona	kokkoina
translatiivi	kokoksi	kokoiksi
abessiivi	kokotta	kokoitta
instruktiivi	–	kokoin
komitatiivi	–	kokkoine- + omistusliite

Käännökset

1. iso nuotio

englanti: bonfire espanja: hoguera, fogata, pira italia: falò m. portugali: fogueira f. puola: ognisko n.

ranska: feu de joie m. saksa: Feuerhaufen m. sloveeni: kres venäjä: костёр m. viro: jaanituli, lõke

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• juhannuskokko, pääsiäiskokko