koittaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
koittaminen (38)
- teonnimi verbistä koittaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koittaminen | koittamiset |
| genetiivi | koittamisen | koittamisten koittamisien |
| partitiivi | koittamista | koittamisia |
| akkusatiivi | koittaminen; koittamisen |
koittamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koittamisessa | koittamisissa |
| elatiivi | koittamisesta | koittamisista |
| illatiivi | koittamiseen | koittamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koittamisella | koittamisilla |
| ablatiivi | koittamiselta | koittamisilta |
| allatiivi | koittamiselle | koittamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koittamisena (koittamisna) |
koittamisina |
| translatiivi | koittamiseksi | koittamisiksi |
| abessiivi | koittamisetta | koittamisitta |
| instruktiivi | – | koittamisin |
| komitatiivi | – | koittamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koittamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
koittamis- | |