kohtalo

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Wikipedia
Katso myös artikkeli Kohtalo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

kohtalo (2)

  1. asioiden kulku tai yleensä huono lopputulos ikään kuin se olisi ennalta määrätty
    Pekan kohtalo oli surkea: hän kuoli nuorena auto-onnettomuudessa.
    Suomen maatalouden kohtalo ratkaistaan ruokapöydissä.
    Huonot renkaat olivat koitua auton ostajan kohtaloksi.
    Merkittävä käänne Itämeren luonnonlohen kohtalossa saattaa syntyä, jos Ruotsin hallitus päättäisi ottaa Tornionjoen mukaan Euroopan unionin Natura 2000 -verkostoon.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kohtalo kohtalot
genetiivi kohtalon kohtalojen
kohtaloiden
kohtaloitten
(kohtaloin)
partitiivi kohtaloa kohtaloita
kohtaloja
akkusatiivi kohtalo; kohtalon kohtalot
Sisäpaikallissijat
inessiivi kohtalossa kohtaloissa
elatiivi kohtalosta kohtaloista
illatiivi kohtaloon kohtaloihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kohtalolla kohtaloilla
ablatiivi kohtalolta kohtaloilta
allatiivi kohtalolle kohtaloille
Muut
essiivi kohtalona kohtaloina
translatiivi kohtaloksi kohtaloiksi
abessiivi kohtalotta kohtaloitta
instruktiivi kohtaloin
komitatiivi kohtaloine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]