kohtalo
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
kohtalo (2)
- asioiden kulku tai yleensä huono lopputulos ikään kuin se olisi ennalta määrätty
- Pekan kohtalo oli surkea: hän kuoli nuorena auto-onnettomuudessa.
- Suomen maatalouden kohtalo ratkaistaan ruokapöydissä.
- Huonot renkaat olivat koitua auton ostajan kohtaloksi.
- Merkittävä käänne Itämeren luonnonlohen kohtalossa saattaa syntyä, jos Ruotsin hallitus päättäisi ottaa Tornionjoen mukaan Euroopan unionin Natura 2000 -verkostoon.
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | kohtalo | kohtalot |
| genetiivi | kohtalon | kohtalojen kohtaloiden kohtaloitten (kohtaloin) |
| partitiivi | kohtaloa | kohtaloita kohtaloja |
| akkusatiivi | kohtalo; kohtalon | kohtalot |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kohtalossa | kohtaloissa |
| elatiivi | kohtalosta | kohtaloista |
| illatiivi | kohtaloon | kohtaloihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kohtalolla | kohtaloilla |
| ablatiivi | kohtalolta | kohtaloilta |
| allatiivi | kohtalolle | kohtaloille |
| Muut | ||
| essiivi | kohtalona | kohtaloina |
| translatiivi | kohtaloksi | kohtaloiksi |
| abessiivi | kohtalotta | kohtaloitta |
| instruktiivi | – | kohtaloin |
| komitatiivi | – | kohtaloine- + omistusliite |
