kohtaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kohtaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kohdata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kohtaava | kohtaavat |
| genetiivi | kohtaavan | kohtaavien (kohtaavain) |
| partitiivi | kohtaavaa | kohtaavia |
| akkusatiivi | kohtaava; kohtaavan | kohtaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kohtaavassa | kohtaavissa |
| elatiivi | kohtaavasta | kohtaavista |
| illatiivi | kohtaavaan | kohtaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kohtaavalla | kohtaavilla |
| ablatiivi | kohtaavalta | kohtaavilta |
| allatiivi | kohtaavalle | kohtaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kohtaavana | kohtaavina |
| translatiivi | kohtaavaksi | kohtaaviksi |
| abessiivi | kohtaavatta | kohtaavitta |
| instruktiivi | – | kohtaavin |
| komitatiivi | – | kohtaavine |