kohmetus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kohmetus (39)

  1. kohmettaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkohmet̪us/
  • tavutus: koh‧me‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kohmetus kohmetukset
genetiivi kohmetuksen kohmetusten
kohmetuksien
partitiivi kohmetusta kohmetuksia
akkusatiivi kohmetus;
kohmetuksen
kohmetukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kohmetuksessa kohmetuksissa
elatiivi kohmetuksesta kohmetuksista
illatiivi kohmetukseen kohmetuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kohmetuksella kohmetuksilla
ablatiivi kohmetukselta kohmetuksilta
allatiivi kohmetukselle kohmetuksille
muut sijamuodot
essiivi kohmetuksena kohmetuksina
translatiivi kohmetukseksi kohmetuksiksi
abessiivi kohmetuksetta kohmetuksitta
instruktiivi kohmetuksin
komitatiivi kohmetuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kohmetukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kohmetus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kohmettaa (kohmet- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]