kliffi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kliffi (5)
- klintti
- Jyrkillä rannoilla kalvaa aaltoliike kalliorinteeseen koloja, joiden yläpuolelta kallion ulkoilemat romahtelevat alas ja jauhautuvat hiekaksi aaltoliikkeen niitä velloessa. Siten töyrämä pysyy aina jyrkkänä. Töyrämän eli kliffin alle syntyy tasainen, vähän mereen päin kallistuva penger.[1]
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kliffi | kliffit |
| genetiivi | kliffin | kliffien (kliffein) |
| partitiivi | kliffiä | kliffejä |
| akkusatiivi | kliffi; kliffin |
kliffit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kliffissä | kliffeissä |
| elatiivi | kliffistä | kliffeistä |
| illatiivi | kliffiin | kliffeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kliffillä | kliffeillä |
| ablatiivi | kliffiltä | kliffeiltä |
| allatiivi | kliffille | kliffeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kliffinä | kliffeinä |
| translatiivi | kliffiksi | kliffeiksi |
| abessiivi | kliffittä | kliffeittä |
| instruktiivi | – | kliffein |
| komitatiivi | – | kliffeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kliffi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. klintti
|
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hänninen, Kaarlo & Kivirikko, K. E. Yleismaantiede. Kuopio. 1920: s. 70