kivahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kivahdus (39)

  1. kivahtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkiʋɑhdus/
  • tavutus: ki‧vah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kivahdus kivahdukset
genetiivi kivahduksen kivahdusten
kivahduksien
partitiivi kivahdusta kivahduksia
akkusatiivi kivahdus;
kivahduksen
kivahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kivahduksessa kivahduksissa
elatiivi kivahduksesta kivahduksista
illatiivi kivahdukseen kivahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kivahduksella kivahduksilla
ablatiivi kivahdukselta kivahduksilta
allatiivi kivahdukselle kivahduksille
muut sijamuodot
essiivi kivahduksena kivahduksina
translatiivi kivahdukseksi kivahduksiksi
abessiivi kivahduksetta kivahduksitta
instruktiivi kivahduksin
komitatiivi kivahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kivahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kivahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kivahtaa (kivahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]