kivahdus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kivahdus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkiʋɑhdus/
- tavutus: ki‧vah‧dus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kivahdus | kivahdukset |
genetiivi | kivahduksen | kivahdusten kivahduksien |
partitiivi | kivahdusta | kivahduksia |
akkusatiivi | kivahdus; kivahduksen |
kivahdukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kivahduksessa | kivahduksissa |
elatiivi | kivahduksesta | kivahduksista |
illatiivi | kivahdukseen | kivahduksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kivahduksella | kivahduksilla |
ablatiivi | kivahdukselta | kivahduksilta |
allatiivi | kivahdukselle | kivahduksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kivahduksena | kivahduksina |
translatiivi | kivahdukseksi | kivahduksiksi |
abessiivi | kivahduksetta | kivahduksitta |
instruktiivi | – | kivahduksin |
komitatiivi | – | kivahduksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kivahdukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kivahdus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä kivahtaa (kivahd- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. kivahtaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kivahdus Kielitoimiston sanakirjassa