kiusaus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kiusaus (39)[1]

  1. mielihalu yleensä jotakin kiellettyä tai sopimatonta kohtaan
    vastustaa kiusausta
  2. uunissa paistettu ruokalaji, jonka perusaineena on suikaloitu peruna, sipuli ja kerma, ja johon on voitu sekoittaa lihaa, kalaa tai kasviksia
    Kiusaus voi sisältää esimerkiksi kinkkua tai anjovista.
  3. (puhekieltä) kiusaaminen
    Kiusaus ei loppunut, vaikka opettajat puuttuivat asiaan.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kiusaus kiusaukset
genetiivi kiusauksen kiusausten
kiusauksien
partitiivi kiusausta kiusauksia
akkusatiivi kiusaus; kiusauksen kiusaukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi kiusauksessa kiusauksissa
elatiivi kiusauksesta kiusauksista
illatiivi kiusaukseen kiusauksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kiusauksella kiusauksilla
ablatiivi kiusaukselta kiusauksilta
allatiivi kiusaukselle kiusauksille
Muut
essiivi kiusauksena kiusauksina
translatiivi kiusaukseksi kiusauksiksi
abessiivi kiusauksetta kiusauksitta
instruktiivi kiusauksin
komitatiivi kiusauksine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39